Raimo Kupiainen, keskusteluja karjalaisista ajokaluista ja luokkivaljastuksesta. Jääsken mies Klasilanmäeltä ja hänen evakkoreki sekä Siirilän poliisi. Hannu Siltaloppi, jolta sain Teemun sepän tekemän lautakoijan, häkkikärryn ja puuvalmiin maitokärryn lavan sekä Tuuloksella valmistetun reen. Ojanperän torppa Kurikan Koiviston kylässä ja sen mainio, jopa Yli-Lauroselan talomuseota täydellisempi ajokaluvaja ja paja. Etelä-Pohjanmaan kuva-albumi 1 ja 2 osa, jossa on runsaasti kuvia ajokaluista ihmisineen niin työssä, urheilussa ja juhlassa. Muita lähteitä on kärrynikkarien jälkeläiset ja sukuni Kuusiston sekä Kananojan puolelta. Erityisesti äitini Hilkka Lahden kertomat tarinat hänen omalta ajaltaan Kuusiston kärrynikkareista. Isäni Jaakko Lahden tarinat hevosista ja niiden käytöstä, valjastamisesta ja kasvattamisesta. Erityinen kiitos ystävälleni Tero Kuulalle Valentin Kuusiston sukuselvityksestä. Kalevi Kananojan ja Eino Tuomiston kokoamasta Viitalankylän asutushistoriasta on löytynyt mainiota tietoa menneen ajan ihmisistä ja paikkoja, minne asutus levisi ja mitä kukin ammatikseen teki. Sukututkimuksen puolelta on tullut esiin henkilöitä ja erityisesti seppiä, joiden työn perintö jatkui isältä pojalle kuuluisista Könnin mestareista alkaen joko suvun jäsenenä tai oppipoikana. Sukukirjoista lähdeaineistona olen käyttänyt Martti Koskenkorvalta saamaani Könnin sukukirjaa. Kirjasta selviää erityisesti Ujaistenkylän ajokalu tuotanto selvänä jatkumona Könnin jälkeläisen toimesta. Petter Hällströmin ensimmäinen sukukirja on mainio tietolähde Marian haaran Kuusiston suvun kärrynikkareista. Muita sukuja ovat Köykkä-, Mänty-, Muurimäki-suku ja sukutaulut.

Parireen matka on päättynyt Pässilänvuoren kupeeseen maatumaan takaisin luontoon.

Lähteitä ja tiedonjyviä

Pentti Virrankoski teki tutkimusmatkan Nopankylään aikana, kun ajokaluteollisuus eli viimeisiä vuosiaan. Hän haastatteli useita henkilöitä ja kärrymiehiä sekä nuorempaa polvea jotka olivat siirtyneet kärryjen ja rekien tuotannosta huonekalujen valmistajiksi ja niiden myyntiin maakuntia kiertävillä kömöillä. Aineistosta hän kokosi erinomaisen kirjan ”Kärryseppiä ja rekinikkareita” jossa kuvataan Noppalaisten menneen ajan työtä ja tekijöitä. Kirjan kustansi ja painatti Ilmajoki-seura, tiettävästi kirjaa on edelleen saatavissa sieltä. Tämä keräämäni laaja aineisto Larvakylien kärrymiehistä pohjautuu Pentti Virrankosken kirjan tietoihin. Toinen mainio opus on Lenni Huhtasen esitelmä Kurikan teollisuudesta vuonna 1936 pidettyyn Kurikan maatalousnäyttelyyn. Hän kertoo laajasti kärryteollisuuden kehityksestä ja myös muun elinkeinon harjoittamisen merkityksestä Kurikalle ja sen larvakylille. Heikki Laakson aineisto Seinäjoen maakuntamuseossa vuonna 1990 olleeseen Suomen hevonen eilen tänään näyttelyyn. Vanhasta ajasta värikkäine kieli- ja mielikuvineen vastaa kansantieteilijä Samuli Paulaharju, jonka kuvaus aikalaisistaan kertoo niin kärrymiehistä ja heidän asiakkaistaan. Hän tuo merkittävästi lisävalaisua valmistettujen kiesien ja rekien malleihin. Pentti Laurila, tarinaa Laurilan seppien ajokaluista, suvustaan ja ajokalujen rakenteista vierailullamme E-P:n maakuntamuseossa. Vesa Luoma, joka esitteli Loukasmäen tilalla olevia palakeita ja elolavaa. Kurikan, Ilmajoen ja Etelä-Pohjanmaan museoita, jossa ajokaluja on talletettu kohtuullisesti maakunnasta.

Erityisesti tietoa on löydettävissä laajasta Vilppulan sukusivuilta mm. Mietaan Jussin ja Jorma Ollilan sekä Peltoniemen sukutauluista. Jo edesmenneelle Aulis Kananojalle erityiskiitos Pakan Matin suvun historiasta ja sukutaulusta Ilmajoen Kauppilan, Kirkonkokon ja Seppälän taloon. Enolleni Reima Kuusistolle kiitos Pakan Matin muistokirjoituksen säilyttämisestä ja sen taltioimisesta. Muurimäen suvun verkkosivulta selviää myös Kurikan keskustassa olleen Aution torpan kohtalo. Merkittävää lisävalaisua olen saanut Ilpo Järviseltä, joka on perehtynyt Kurikkalaiseen ajokalutuotantoon ja kirjoittanut siitä kirjan. Reino Haanpäälle kiitos käymistämme keskusteluista ja saamastani Lenni Huhtasen kirjoittamasta esitelmästä. Kurikan käsityöläisten yhdistyksen valmistaman kaleesien paluu kotiseudulleen on Reinolta erittäin merkittävä suoritus. Muita maininnan arvoisia ja ohimennen toimiteltuja tiedonjyviä olen saanut Matti Loukasmäeltä Könnin työpajojen kohtalosta. Milja Kalajaiselta, Hannu Peltokoskelta, Matti Petäjämäeltä, Tuomo Laitilalta, Rauno Sydänojalta, Yrjö Lahdelta, Markku Yli-Rahnastolta ja Hannu Yli-Rahnastolta Rahanaaston saraan torppareista ja asukkaista, Pentti Sillanpäältä ja Markku Sillanpäältä sekä Rypölän torpan isännältä. Osan kuvissa olevista kärryistä olen "kuvaentisöinyt" ja siksi, että nykypäivän ihmisellä on jonkinlainen käsitys siitä, kuinka komeaa ja taitavaa käsityötä kärryt sekä reet ovat olleet uutena.

Laharen Martti Topuperältä,

kehityksen keskuksesta ;-).