Häkkikärry

Viimeinen kärrymalli mitä Könnillä valmistettiin oli häkkikärry. Malli siirtyi myös oppilaiden mukana Larvakylien nikkareille ja sepille, jossa siitä tehtiin erilaisia malleja vielä 1900-luvun puolelle saakka, mm. lautakoija versiona.

"Koettakaapas kiinnittää huomiotanne, kun näette Jyränmäestä päin tultavan komealla mustalla hevosella, niin eikopähän siellä vaan tule tuallaisella häkkikärryllä Sameli Kiskola ja komeasti ajaakin". Lenni Huhtanen

Jaakko Siltalan uusin luomus oli puikkolaitainen ajelukärry. Nimensä se sai korkeasta laidastaan jonka sivut ja perän kiertää kaksi senttiä leviät, puolipyöreät puupuikot. Puikkojen väli on 2,5 cm ja laidat on suorat. Istuimia on yhdestä kahteen, ne on topattu ja puupuikkoisen selkänojan yläsarja on kaareva. Kärryjen jousitus on jäykkä, tai tavallisesti sivulinjaarit, mutta myös ristilinjaarisia valmistettiin. Särmi, jos sellainen on, valmistettiin hurstikankaasta ja sen yläreunan muoto on pyöreä.

"Monet talot ja parhaat torpat ajaa kolistelivat häkkikärryillä. Hyvät olivat nekin, hyvin nytkyivät ja keikuttivat. Selkänojallinen istuin oli notkuvilla vartailla korkeitten häkkilaitojen välissä. Siltalaanen teki niitäkin ja vielä enemmän niitä valmisti poika Harjun Jaakkoo". Samuli Paulaharju

Häkkikärry sen mukaan, kun se on kirjallisissa lähteissä kuvailtu. Muunnos lautakoijasta.

Kello käy, aika joutuu

Yli-Könnin Juho matkusteli paljon ja toi matkoiltaan paljon ideoita toteutettavaksi. Saksassa Juho kävi vuonna 1855 ja matkan syynä oli ilmeisesti halpojen kellojen, tuotanto. Kellotuotanto loppui 1860-luvulla Ala- ja Yli-Könnillä ja samoihin aikoihin myös suvun muilta haaroilta. Menekki hidastui jo 1850-luvulla, kun ulkomailta ryhdyttiin tuomaan halpoja ns.tusinakelloja. Könninkellot joutuivat koijarien käsiin, taloista huijattiin "kukkuukelloilla" könniläisiä, koska ne olivat haluttuja keräilijöille

Yli-Könnillä työ hiljeni 1861 ja kummassakaan talossa, mestarien työlle ei enää ollut jatkajia. Yli-Könnillä lapset olivat nuoria ja mestari ei ehtinyt opettaa heistä työnsä jatkajaa. Naapurissa Ala-Könnillä oli tyttäriä ja ajan tavan mukaan heitä ei opetettu isänsä töihin. Toiminta Könnillä päättyi 1865, kun Ala-Könnin mestarin ikuisuus saapui.

Yli-Könnin pojista vanhin Jaakko, otti tilan haltuunsa ja yritti veljiensä kanssa elvyttää kelloteollisuutta onnistumatta siinä. Jaakon kuoltua 1868, nuorempi veli Juho otti tilan haltuunsa ja ryhtyi hoitamaan taloa. Hän paneutui maanviljelyyn ja karjan-hoitoon. Keksi hevoskiertomeijerin, jossa valmistettua voita vietiin mm. Englantiin.

Häkkikärry, kuva Samuli Paulaharju, Rintakyliä ja Larvamaita s.223.