Eteläpohojalaaset hevosajokalut
Könnin koulukunnan ajokalut
 

Häkkikärryä käytettiin pääasiassa kirkkokärrynä, mutta myös työkärrynä sillä sen istuimet voitiin jättää kokonaan pois kun kuljetettiin tavaraa tai maitotonkkia. Lava oli tasainen särmistä perään asti. Vartaat joiden päälle istuin asetettiin, saatiin irrotettua ja tilaa tuli laitoja myöden. Puupuikkoiset laidat oli lavan reunassa kiinteästi kiinni sekä sivuilta että takaa.

Lautakoija erosi häkkikärrystä siten, että se oli enemmän työkärry ja tarkoitettu tavaran kuljettamiseen. Tarpeen vaatiessa sitäkin voitiin muunnella ja käyttää myös kirkkokärrynä. Näin oli myös tapana taloissa, joissa ei olut käytössä kuin yhdet kärryt. Lautakoijan lavalla oli tilaa kulloisenkin käyttötarpeen mukaan. Toisin kuin häkkikärryssä, sen istuin oli asetettu laitojen päälle kuten kirkkokärryissäkin oli.

Lautakoijan perälevy oli irrotettava ja se mahdollisti pitkän, esimerkiksi puutavaran kuljettamisen. Häkkikärryssä ja lautakoijassa ei tavannut olla rapakaaria. Hermanni Teemun valmistamissa lautakoijissa sellaiset oli ja ne painettiin rapakaareksi ohueksi höylätystä haavasta. Haapa höyrytettiin ja taivutettiin paininpuussa muotoonsa. Rapakaaren etupää kiinnitettiin astinlautaan, josta ne nousi kärryjen kummankin puolen laitojen tasalle ja edelleen sivuja pitkin perään asti. Rapakaaret teki lautakoijasta näyttävän ja hyvin juhlallisen näköisen kiesin.

Arvo ja Jaakko Lahti lautakoijalla matkalla alajoelle. Kuva Yli-Lauroselan edestä v.1934.

Lautakoija

"Seetana hän muistaa ikänsä sen matkan, kun paapan kanssa mentihin alajoelle maitua hakemahan. Hammasta särki niin perkeleesti. Hän oli tuolloin jotain kymmenen vuoden ikäänen kloppi ja Laurooselan kohoras oli joku valokuvaaja, joka halusi välttämättä ottaa kuvan meistä. Kyllä soli hänen elämänsä pisimpiä matkoja  ku silloin Siskolla mentihin ja hän ohjasti."

Jaakko Lahti

Lautakoija on häkkikärrystä muunnettu, siinä laidat ja perä on yläosan ilmarakoa lukuun ottamatta umpilaudasta, myöhemmin laudan ja häkkikärryn puikot korvasi vaneeri. Istuin on puupuikkoinen ja selkänojan yläsarja kaareva. Pyörät on kevytrakenteiset, vaikka kärry on osittain työkärry. Kärryjen jousitus vaihtelee tekijästä riippuen, tavallisesti siinä on sivulinjaarit, mutta myös saksi- ja ristilinjaarisia jousituksia valmistettiin. Särmi valmistettiin puulevystä ja sen yläreunan muoto on suora.

Uutena materiaalina, vaneri tuli kärryteollisuuden käyttöön 1920-luvulla. Sitä aikaisemmin käytettiin kokopuista massalevyä. Paitsi että vaneri nopeutti kärryjen ja rekien valmistamista, se helpottaa myös kärryn tai reen iän arviointia.

 

 

Kärryseppä Jaakko Frigårdin raudoittama lautakoija 1920-luvulta.

<<edellinen    jatkuu >>

<< edellinen - etusivu - seuraava >>