Ala-Könni

1816 Könnin tila jakaantui kahtia Ylä- ja Ala-Könniin. Juhon ja Marian seitsemästä lapsesta Jaakko ja Juho lunastivat tilan sisaruksilta sopujaolla. Könninluomaan rakennettu hamari joutui jaossa Yli-Könneille.

Jaon jälkeen rakennettiin Ylä- ja Ala-Könneille uudet kaksifooninkiset asuinrakennukset, rakennus-mestareina toimi kellomestarit itse. Jaakko Ala-Könni sai nuorena perusteellisen kellosepänopin, isänsä toimesta hän kävi Kristiinassa Hagmanin ja Friskin työpajoissa opissa sekä kultasepän töihin hän tutustui Erik Bredbergin luona.

Jaakko Ala-Könnin työpajassa valmistettiin suuri määrä erilaisia kelloja, valmistus muodostui teollisuudeksi ja kellojen maine sekä lukuisat tarinat levisi yli maan Könnin mestarien poikkeuksellisen korkeasta lahjakkuudesta. Myös hienoimmat sepän työt tulivat tunnetuksi, erilaisia kirurgisia välineitä ja kojeita sekä pinteli että silinterikellot hopeisin kuorin ja aistikkain koristein.

Erityistä mainetta tuli Könnien rakentamilla tornikelloilla, huomattavin tilaus tuli Helsinkiin Engelin luomaan senaatintaloon. Näiden tornikellojen rauta oli läheisen Orisbergin-ruukin jalostama ja metalliosista on löydettävissä Orisbergin leimat. Ikuisiksi tarkoitetuissa kelloissa, vain paras raaka-aine kelpasi.

"Maanviljelijä ja Suomen maan ensimmäinen Tornikellojen tekijä" kuoli halvaukseen 22.8.1830.

Könninluomaan Juho Könni pystytti konevasaran. Kuvassa Kimon ruukin hamari.

Könnin tekniikka

Jaakko Ranto toimi pitäjän pyssyseppänä ja seppänä mutta kiinnostui myös maanviljelyksestä. Ilmajoen Lahdenkylän Karjanmaalle hän perusti Polvenmäen uudistilan, jossa ryhtyi kokeilemaan uudenaikaisia viljelytapoja. Tilalle hän rakensi itselleen pajan ja täällä ollessaan hän sai pitäjänsepän toimen, josta kuitenkin erosi ostettuaan 1757 Könningsbäcin, kruunun uudistilan.

Juho Könni peri isänsä opastuksella kellosepän ja maanviljelyksen taidot. Hänen viiden poikansa lisäksi, verstaalla oli opettelemassa sepäntaitoja useita perheen ulkopuolisia kisällejä. Könninluomaan Juho Könni pystytti vesivasaralaitoksen, hamarin, karkeiden taontatöiden suorittamiseksi. Juho myös keksi keervärkin jossa käsin pyöritettävä muototerä pystyi jyrsimään kellonrattaisiin oikean jaon hampaita. Vasken ja pronssin valannassa Juhosta kehittyi monipuolinen käsittelijä, tämä taito siirtyi sitten isältä pojille.

Vuonna 1800 Könnit sai Suomen Talousseuran hopeiset "Taito ja Toimi"-mitalin ketjuineen sekä maataloudellisista että mekaanisista ansioistaan. Mainitussa tilaisuudessa Könnit lupasivat "tästälähin kuten tähänkin asti ottaa oppilaita työpajoihinsa", joista jo oli monta seppää lähtenyt eri pitäjiin. Myös viljelyksiä laajennettiin ostamalla ja raivaamalla lisää maa-alaa. Raivaamalla alajoen suoperäistä maata, samalla hyödynnettiin turpeeseen kertynyt suorauta. Suorauta käytettiin edelleen raaka-aineena karkeimpien taontatöiden materiaaliksi.

Kimon ruukin koneistamo, jossa veden voima välittyy valtapyörästä remmillä sorviin..