Ujaisten kiesit

1850 tienoilla Ujaisten kyläkunnassa tehtiin vanhanajan komeita ja raskaita kiesejä. Simuna Juvel ja kelloseppä Kustaa Könni tekivät vanhanajan jouttikeisejä sekä isoja- että pikkupalakehia. Pentti Virrankosken kirjassa mainitaan heillä olleen apunaan myös ruotsalaissyntyinen fööri-seppä. 1870 tienoilla Saunamäen torpan isäntä Iisakki Iisakinpoika Lehtinen (1844-1933) Könneiltä perimillään taidoilla aloitti ajokalujen valmistuksen.

"Juuveli kätevä mies, oli kärrymestari, samoin hänen poikansa. He tekivät tekivät sekä isoja- että pikkupalakehia. Sanotaan niitä tehdyn myös Könnillä".

Iisakki osasi tehdä sepän työt, työkalut poranteriä myöden, sorvasi pyörän kapat, opetteli messinkinuppien valamisen ja pystyi jopa maalaamaan sekä pehmustamaan ajoneuvot vaikka kuinka komeasti. Iisakki Lehtinen valmisti Turkulaasia kiesejä, Kasaanilaisia kirkkorekiä, pulukkia ja tiettävästi ainoana Ilmajokisena Trilloja isojen pitäjien kirkkoherroille ja mahtimiehille. Melkein kaikki työt hän teki tilauksesta. Apumiehenä hänellä oli nikkarit Matti Aluton eli Nikkari Matti, Juuvelin Juha ja pajamies Seppä-Iikka. Iisakki Lehtinen oli Ilmajoen merkittävimpiä ajokalujen valmistajia, Könnin koulukuntaa. 1900-luvun alussa hän alkoi viljellä maata ja lopetti ajokalujen valmistuksen.

Suomenmestari seppä Juho Mahlamäki takoi taidokkaasti rautaa Ilkan markkinoilla.

Hyttylän pryky

Hytin torppa on perustettu 1700-luvun loppupuolella ollen Viitalankylän vanhimpia. Torppa sijaitsi Hirvelän maalla Viitalanojan varrella Joukasen talon paikkeilla. Muistitiedon mukaan torpan haltija sulatti rautaa Tuomisaaren rautapitoisesta mullasta ja torppaa kutsuttiin ”Hyttylän prykyksi”. Torppaa asusti Juha Jaakonpoika Plosila (s.15.5.1755) ja hänen vaimonsa Susanna Jaakontytär Harja Kauhajoelta (s.11.1.1757) poikansa Mikon kanssa.

Kisko-Sameli

Samuel Heikinpoika Kisko syntyi 16.1.1784 Kurikassa. Hän oli ammatiltaan seppä ja valmisti kärryjä ja rekiä sekä keitti potaskaa. Samuli asui Tuohisaaren torpassa Yli-Antilan maalla Viitalankylässä. Heillä oli läheisessä Viitalanojassa myös vesivoimalla pyörivä pärehöylä. Samelin paappa oli Mikko Kirkonkokko ja hänen veli, Antti Kirkonkokko oli naimisissa Könnin ensimmäisen mestarin Jaakko Könnin tyttären kanssa. Antti Kirkonkokko mainitaan olleen Könnin ensimmäisen mestarin paras oppilas. On mahdollista että myös Mikko Kirkonkokko oli samaan aikaan Könnillä opissa. Kisko-Sameli oli Kurikan ensimmäinen ajokalujen valmistaja joka asusteli Ekyhtinkorven Tuohisaaren potaskametsässä ja tervasmänniköissä, kopsi välitöikseen ajorekiä, lohonia.

Juho Siltala

”Emäkirjon palkehiako Kampinkylän Siltalan Juha lienee katsellut, mutta hänkin rupesi valmistamaan kärryjä.” Samuli Paulaharju

Kurikan ajokaluteollisuuden kehitys alkoi noin 1800-luvun alussa. Ensimmäinen kärrymalli oli Juho Siltalan pohjaton puujousinen "ajelukärry". Ajatuksen ja ammattiopin kärryjen valmistamiseen hän sai katsellessaan Könnin mestarien töitä sekä isältään Kisko-Samelilta, jonka ajokalujen valmistus oli pääasiassa rekien teko.

”Juha teki melkein vaikka mitä, teki jouttikeisiä, teki pikkupalakehia, teki isojakin, laittoi ne lujihin rautoihin ja veti maaliin, nikkaroi lohnia, raudoitti ja maalasi, vielä välitöikseen sorvaili rukkia. Kukkoonikkarin kanssa hän rakenteli oikein nelipyörääset kaleesit, jo viimein yksinään laittoi samanlaiset nelipyörät Korsnääsin papille. Oli Juhalla jo kolme poikaa apumiehinä ja lastua lyötiin joskus lattian täydeltä.

Juho Siltalan ensimmäiset kärryt olivat varsin vaatimattomat ajelukärryt,  mutta hänen seuraava kehittyneempi malli olikin sitten jouttikeisit. Pääasiassa hän valmisti häkkikärryjä ja hänen poikansa Jaakko, viimeisteli ne valmiiksi. Juhon kolme poikaa oli kärryjen teossa apuna, samoin Joeli-seppä, joka raudoitti niitä.